Ratamestari kiersi alkuviikolla väärtinsä kanssa merkitsemässä kaikki Tunturisuunnistuksen rastipisteet. Kolmen päivän aikana kävelyä kertyi reilu 80 km, kun kauimpana sijaitsevalle rastillekin on kilpailukeskuksesta matkaa yli 10 km! Mutta mikäpä siellä oli kävellessä, kun kivirakka, suot tai risukot eivät matkantekoa hidastaneet. Tunturikoivikossa piti toki välillä reittiä katsella ja rinnettäkin riitti kavuttavaksi, mutta Saariselän alueen tunturien kupeet eivät ole onneksi liian jyrkkiä matalammallekaan askelelle. Avarat tunturimaisemat olivat poutasäällä huikaisevan hienot, ja tihkusateella laet taas peittyivät pilviverhoon.
Matti Kivelän tekemä kartta hiotaan maastokäynnin jälken lopulliseen kuosiinsa. Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta, laserkeila-aineistosta taiotusta käyrästöstä ja korkeusvarjostuskuvasta sekä ilmakuvista on kartoitusalan ammattilaisen käsissä syntynyt tarkoituksensa erinomaisesti sopiva kartta. Tunturisuunnistuskartalta ei jo mittakaavansakaan takia voi tietenkään vaatia suunnistuskartan tarkkuutta, vaan kartoittajan ja myös suunnistajan pitää osata sopivasti yleistää näkemäänsä. Tunturisuunnistuskartta on siis tarkkuudeltaan lähempänä peruskarttaa kuin suunnistuskarttaa. Kartan mittakaava tulee olemaan suurimmalla osaa sarjoista 1:25000 ja pisimmillä radoilla 1:30000.
Jo viime syksyn maastokatselmuksessa rastipisteiksi pyrittiin valitsemaan mahdollisimman selkeitä kohteita, jotka kokemattomampikin suunnistaja varmasti löytää. Tunturisuunnistuksen nautinto ei siis pitäisi hiipua rastin hakemisen tuskaan! Tuntirilakia, polun risteyksiä tai jokien haaroja rastimääritteistä ei kuitenkaan löydy ja vaikka reitinvalinta onkin tunturisuunnistuksessa suunnistustaidoista se tärkein, niin rastitkin pitää osata matkalta ”noukkia”. Niitä ei tosin radoilla kovin runsaslukuisesti ole.
Tunturisuunnistuksen radat ovat tulostusta vaille valmiit. Kaikilla radoilla pääsee nauttimaan avotunturista molempina kilpailupäivinä. Kun sinne on ensin kavunnut. Lauantaina alueen tunturilaet näkyvät tietysti jo lähtöpaikalta Kaunispään huipulta.
Kuivasta keväästä ja alkukesästä johtuen suurin osa alueen lammikoista ja pikkupuroista on nyt kuivia, joten ei ole syytä kummastella, jos rastipisteen lampare onkin vain tummaa kivipohjaa. Kuivatkin lammikot ja puronpohjat erottuvat maastossa kuitenkin hyvin, ja sateen jälkeen purotkin voivat jälleen solista.
Toivotaan kuitenkin elokuun ensimmäiselle viikonlopulle aurinkoista poutasäätä.
Tervetuloa Tunturisuunnistukseen Saariselälle!
Kimmo Määttä
ratamestari